Matkakertomuksia

Matkaopas-lehti 13.8.2010

Tadzikistan on vielä lähes koskematon matkakohde | Matkaopas-lehden reportaasi Tadzikistanista

Lue artikkelit » www.matkaopaslehti.fi/artikkeli/5192/tadzikistanissa-matkailija-on-nahtavyys
                          » www.matkaopaslehti.fi/artikkeli/5111/tadzikistan-on-erittain-edullinen

Petri Hurme

Matkaraportti dokumenttikuvaus 2.-15.6.2009
 

Ensimmäinen kuvauspäivä

Kuvaukset alkoivat heti seuraavana aamuna saapumisestamme. Päivä oli poikkeuksellisen sateinen, joten kuvausanti jäi vähälle. Vietimme aikaa kukkulalla, josta näki suuren osan Dusanbesta. Nautimme päivällistä kukkulan rinteelle pystytetyssä ravintolassa, jossa jokainen pöytä oli omassa heinäkattoisessa majassaan. Vaikka ilma oli viileä, oli silti hienoa nauttia paikallisia herkkuja katsellen majasta aukeavaa mahtavaa maisemaa kaupungin yli.

Toinen kuvauspäivä

Toinen päivä koitti paljon valoisampana. Liikuimme aamun tutkimassa basaaria. Sen häly ja ihmispaljous oli uutta osalle ryhmää, joten ihmeteltävää riitti. Seuraavaksi riensimme keskustan Rudaki-puistoon presidentin linnan edustalle. Puisto tunnettiin ennen Lenin-puiston nimellä. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen paikallinen runoilijasuuruus Rudaki korvasi Leninin. Pääsimme myös erityisluvalla tutkimaan läheltä Dusanben ja koko Tadzikistanin kuuluisinta monumenttia: Ismoil Somoni-patsasta.

Kolmas kuvauspäivä

Otimme suunnaksi läheisen Gissar-kaupungin keskiaikaiset rauniot. Vaikka matkaa oli vain 30 kilometriä, vaihtelevien tieolosuhteiden takia matka kesti noin tunnin. Gissarissa sijaitsee kukkulalinnoituksen, koraanikoulun ja silkkitien aikaiset rauniot. Saimme kiertokäynnin entisessä koraanikoulussa, joka toimii nykyään museona. Rakennus oli kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta samaa ei voi sanoa naapurin hotellin raunioista, joista oli jäljellä vain pohjakaava. Hotellin raunioilla paikallinen pikkupoika toi ujosti hymyillen kukkia toiselle kuvausryhmän neidoista. Poika sai palkkioksi kukista muutaman somonin, ja muistaa kuvausryhmän vierailun varmasti pitkään. Gissarista löytyi vielä vanha maosoleumi ja pyhä mineraalivesilähde.

Gissarin jälkeen otimme suunnaksi läheiset vuoret. Vaikka emme kiivenneetkään huipulle asti, saimme silti nauttia uskomattomista näkymistä.

Neljäs kuvauspäivä

Lyhyt reissu kohti pohjoista joenuomaa seuraten. Kaupunkiin palatessa huomion kiinnitti muuri, johon oli kuvitettu Tadzikistanin historiaa ja johtajia. Loppupäivä meni tutustuessa museoon.

Viides kuvauspäivä

Tutustuimme Dusanben keskustaan. Tarkoituksena oli saada jonkinlainen käsitys siitä, millainen kaupunki Dusanbe on ja mitä sen keskusta piti sisällään.

Kuudes kuvauspäivä

Matka etelään lähelle Afganistanin rajaa. Kävimme jälleen maosoleumissa, jonka vieressä oli pyhä lähde ja järvi. Järvi oli paikallisten suosiossa, sen rannoilla perheet nauttivat piknikistä ja yhteisestä ajasta ja sen kristallinkirkkaaseen veteen pojat hyppivät hellettä pakoon. Kulttuurituokion jälkeen automme suuntasivat luonnonsuojelupuiston laitamille piknikille. Pääsimme myös tutustumaan tavallisen maalla asuvan tadzikkiperheen arkeen.

Seitsemäs kuvauspäivä

Tällä kertaa matkamme suuntasi kohti maailman suurinta patoa Nurekia. Kiipesimme autolla korkealle vuoristoon kaupungin ylle, mutta emme saaneet näkyvyyttä patoon. Pääsimme kuitenkin ihastelemaan laaksoon ja sen toisella puolella jatkuville vuorille aukeavaa mahtavaa maisemaa. Padon edustalla kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, joten emme saaneet kuvaan patoa itsessään. Kuvasimme kuitenkin padolta laskevaa uskomattoman sinivihreää jokea. Kukaan kuvausryhmästä ei ollut ennen nähnyt niin uskomattoman raikkaan väristä vettä.

Kahdeksas kuvauspäivä

Aurinkoinen ja hyvin kuuma päivä osui kohdalle, kun lähdimme tutkimusretkelle syvälle vuoristoon. Matkaaminen kesti melkein koko päivän pitkin kapeita vuoristopolkuja. Polut kertoivat selvästi sen, miksi vuoristossa kannattaa liikkua vain päiväsaikaan, aivan tien reunalta rinne putosi alas useita satoja metrejä. Varmasti jokainen kyydissä ollut toivoi hartaasti, että kuljettaja osasi asiansa. Matkalla pääsimme ihailemaan jylhiä vuorenhuippuja sekä virkistäytymään vuorenhuippuja alas virtaavassa vuoripurossa, jonka vesi oli hyytävän kylmää. Matkalta löytyi muun muassa pieni vuoristokylä.

Yhdeksäs kuvauspäivä

Monen päivän reissaamisen jälkeen vietimme päivän kuvaten ja tutustuen kasvitieteelliseen puutarhaan ja puistoon. Puistoon oli muun muassa rakennettu mallit muinaisista tadzikkiasumuksista.

Kymmenes kuvauspäivä

Tällä kertaa suuntanamme oli aivan Dusanben vieressä sijaitseva pieni kylä, jossa toivoimme pääsevämme kosketuksin paikallisten kanssa. Eräs rohkea pikkutyttö uskaltautui esittämään meille runon.

Kävimme myös kaupungilla kuvaamassa toista suurista Rudaki-patsaista.

Yhdestoista kuvauspäivä

Vierailu Dusanben eläintarhassa ja ajelu maailmanpyörällä. Illan pimentyessä kävimme katsomassa Dusanbea yövalaistuksessa. Rudaki-puisto oli hyvin näyttävä. Puisto keräsi pimeän tullen paljon ihmisiä ihailemaan sen suuria, valaistuja suihkulähteitä sekä nauttimaan viileämmästä iltailmasta ja muiden puistoon kerääntyneiden seurasta.

Kahdestoista kuvauspäivä

Satunnaista harhailua kaupungilla. Tutkailimme ja kuvasimme kesikaupungin arkkitehtuuria ja ihmisvilinää.

Kolmastoista kuvauspäivä

Seikkailua laitakaupungilla. Löysimme poikalauman, joka esitti meille Tadzikistanin kansallislaulun. Jo laitakaupungilla ihmiset luottavat enemmän aaseihin kuin autoihin tavaran kuljetuksessa. Viimeisten kuvausten jälkeen oli tuliaisostosten ja pakkaamisen aika.

Alla kertomukseen liittyvät kuvat. Klikkaamalla kuvia, avautuu kuvat normaalikoossa

Teksti ja kuvat: Petri Hurme